Kudos-kollega Lari Aaltosen kanssa on tullut monesti keskusteltua uusien "maailman musiikkia" levittävien tahojen toimintatavoista. Tänä syksynä on puhututtanut etenkin musiikkiblogi Awesome Tapes From Africa, jota olen seurannut mielenkiinnolla. Kyseinen blogihan on tullut tutuksi siitä, että se jakaa mp3-tiedostoina perustajansa Brian Shimkovitzin lähinnä Afrikasta esiin kaivamia "kasettiharvinaisuuksia".
Newyorkilainen Shimkovitz on rakentanut bloginsa avulla itselleen suositun dj-brändin ja on esiintynyt Suomessakin mm. Flow-festivaalilla - olen itsekin ollut järjestämässä hänelle dj-keikkaa Tampereelle reilu vuosi sitten. Tuolloin Awesome Tapes From Africasta oli jo kehkeytynyt myös levymerkki. Tähän päivään mennessä levymerkiltä on tullut kaksi julkaisua, cd-, lp-, kasettiformaattien ohella jopa kaupallisina mp3-tiedostoina (mikä kertoo paljon internetajan musiikkibisneksen omalaatuisuudesta).
Kesäkuun The Wire -lehden Collateral Damage -kolumnissa Shimkovitz puolusti bloginsa toimintaa postkolonialismi-syytöksiltä. Kieltämättä vaikuttaisikin siltä, että Shimkovitz hyötyy blogistaan afrikkalaisten muusikoiden kustannuksella. Itse olen sijoittanut blogin osaksi musiikin vapaata jakelua kannattavaa harrastajakulttuuria, jossa piratismin uhreja - tai sankareita - ovat kaikki muusikot. Yksi tälläinen on esimerkiksi Mutant Sounds -blogi, jonka tarkoituksena on jakaa laittomasti sellaisia julkaisuja, jotka eivät ole kaupallisesti saatavilla. Kyseiset blogit edustavat vastahegemoniaa äänitteiden kaupallisten levittäjien portinvartijuudelle (eli tarjoavat vaihtoehdon "viralliselle" äänitetarjonnalle). Ne myös haastavat jälkikapitalistisen ehdon siitä, että musiikkia tulee käyttää kuluttamalla, ei esimerkiksi jakamalla. Nämä näkökulmat lienevät kaikille tuttuja piratismikeskustelusta.
Ongelmallista asetelmassa on, että myös Mutant Sounds ja ATFA toimivat portinvartijoina, sillä ne eivät voi julkaista kaikkea äänitemusiikkia, vaan suodattavat tietynlaisen valikoiman jaettavakseen. Mitä kuluttajuuten tulee, ne myös toimivat osittain promootioväylänä joko artistien esiintymisille tai virallisille, kaupallisille julkaisuille, joita kysytyistä mp3-tiedostoista saatetaan tehdä. Musiikkialan rakennemuutoksen jälkeisestä taloudellisesta näkökulmasta äänitteiden tehtäväksi on muotoutunut kysynnän luominen artisteihin liittyville tuotteille ja palveluille.
Afrikkalaiseen musiikkiin keskittyneissä blogeissa (ATFAa vastaavia blogeja on myös muita) mietityttää erityisesti se, että viestintäteknologiset tai musiikkitaloudelliset edellytykset eivät ole jakautuneet tasaisesti maapallolla. Afrikassa ei päästä hyötymään tiedostojen jakelusta yhtä laajalti kuin teollistuneissa maissa, tarkasteltiinpa asiaa sitten kuuntelijan tai muusikon näkökulmasta. Tilannetta ei helpota se, että Shimkovitz kolumnissaan katsoo, että afrikkalaismuusikoilla on "oikeus" päästä mukaan digitaliseen musiikkiympäristöön. Tai se, että Shimkovitz syyttää afrikkalaismuusikoiden tekijänoikeuksien puolustamista holhoamiseksi, mutta samalla kokee, että hänen pitäisi hyvittää heille rahallisesti musiikki, jota jakaa itse ilmaiseksi. Olisiko samanlaisen blogin pitäminen mahdollista vaikkapa suomalaisten artistien osalta?
Netin aikakaudella saatavuuteen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet koskevat kaikkia muusikoita, mutta valitettavasti eri mittakaavassa. Niiden muusikoiden, jotka ATFA on tehnyt tunnetuksi (oletettavasti ennen kaikkea teollistuneissa maissa), lienee vaikea tehdä uraa ilman tukeutumista Shimkovitziin tai muihin länsimaalaisiin yrittäjiin. Sama toki pätee myös perinteisten levy-yhtiöiden laillisesti julkaisemiin "maailmanmusiikki"-artisteihin.
Länsimaisesta näkövinkkelistä ei tule helposti ajatelleeksi, että ilmainen tiedostojen jakelu voisi heijastaa epätasa-arvoista valtajakaumaa. Asia ei liene kuitenkaan näin yksinkertainen. Tiedostojen jakelu on niin yleistä, että sitä ei voi estää kokonaan, oli kohteena sitten suomalaisen tai ghanalaisen artistin musiikki.
